MISSÄ TIIMIYRITTÄJYYS? – Yrittäjyyden eetoksen ja yrittäjyyskasvatuksen filosofisten lähtökohtien kriittistä arviointia

Jouni Suominen (2013)

Kustantaja: University of Tampere

Painopaikka: Suomen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print, Tampere 2013

Julkaisun pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9301-0

Väitöskirjatyössä tarkastellaan kriittisesti yrittäjyyden eetosta ja etenkin yritystalouden koulutusohjelmia, joissa ei tutkijan mielestä ole tavoitettu yrittäjyyden syvintä olemusta ja sen alkuperäistä ideaa. Edellisen mukaan yrittäjyyttä ei tulisi ymmärtää pelkästään taloudellisen toiminnan tai suorituskyvyn kannalta, vaan yrittäjyys on parhaimmillaan paljon muutakin.

Kasvatustieteilijät ja organisaatiotutkijat ovat jo pitkään puhuneet ”yrittäjämäisestä ilmapiiristä tai ”kasvuorientoituneesta” ilmapiiristä. Tällä he ovat tarkoittaneet, että organisaatiossa vallitsee hyvä ”tekemisen meininki”, ”draivi”, jonka avulla hommat hoituu ja ihmiset saavat positiivisessa mielessä toteuttaa itseään. Paradoksaalisesti tällainen ”tekemisen meininki” tulee nyky-yhteiskunnassa parhaiten esiin päiväkodeissa, urheiluseuroissa ja erilaisissa talkoohommissa, mutta vain harvoin pienyritystoiminnan yhteydessä. Onko asia todellakin tällä tavalla? Mistä tämä mahdollisesti johtuu? Näihin kysymyksiin tutkimuksessa on haluttu löytää vastauksia.

Yrittäjyyden ilmiö on ollut sidoksissa amerikkalaiseen kulttuuriperinteeseen. Näin myös yrittäjyyden koulutusohjelmissa on vahvasti painotettu yritysten taloudellista suorituskykyä puhtaasti ekonomististen mittareiden avulla. Vaikka nämä taidot ovat toki oleellisia yritystoiminnassa, niin ne eivät takaa yrityksen kehittymistä ja kasvua maailmanluokan yritykseksi. Pikemminkin päinvastoin. Esimerkiksi Applen perustaja Steve Jobs toteaa muistelmissaan, että Applen ensimmäisen rajun nousun jälkeen uuden yritysjohdon palkkaamat managerit saivat muutamassa vuodessa yrityksen konkurssin partaalle.

Itse asiassa angloamerikkalainen kirjallisuus sisältää runsaasti kummallisia käsityksiä ja uskomuksia ihmisestä. Valistusajan ja humanistiseen perinteeseen kuuluvina sivistysteoreettisina periaatteina näitä ihmisen kasvuun ja kasvamiseen liittyviä uskomuksia voidaan pitää todella outoina. Mielenkiintoista asiassa on myös se, että jo 2500 vuotta sitten antiikin Kreikan suurilla filosofeilla, Sokrateella, Platonilla ja Aristoteleella oli täysin tästä poikkeava käsitys ihmisestä

Edelliseen nojautuen väitöskirjatyössä on tultu siihen tulokseen, että länsimaissa omaksuttu subjektivistinen maailmankuva perustuu oleellisella tavalla virheellisiin käsityksiin ihmisestä sekä puutteelliseen tietoon ja ymmärrykseen niistä ehdoista, joiden mukaan ihmisen – aristoteelisessa mielessä – ajatellaan kasvavan ihmiseksi